Tästä alkaa hyvän olon treeniblogi. Postaukset kertovat fiiliksistä lenkeiltä ja treeneistä ja henkilökohtaisista saavutuksista. Monet kuntoilu-aiheiset blogit ovat tuloskeskeisiä ja kertovat tarkkoja saliohjelmia tai keskittyvät siihen mitä pitäisi saavuttaa ja miten pitäisi mennä. Toinen vallitseva blogityyppi aiheella kuntoilu, on laihdutusblogit, joissa lasketaan syötyjä kaloreita ja kulutettuja kaloreita, punnitaan itseään aamuisin ja toivotaan mahdollisimman pieniä lukemia. Kummankinlaisille löytyy toki lukijakuntansa, eivätkä ne huonoja olekaan, mutta mielestäni jotakin puuttuu. Ei ole paljonkaan blogeja, joissa keskitytään liikunnan tuomiin tuntemuksiin ja paneudutaan siihen kuinka ihanaa on juosta keväisessä auringonpaisteessa ilman tavoitetta siitä, kuinka pitkälle tai millä vauhdilla pitäisi juosta. Kyllä näitäkin toki löytyy, mutta ei tarpeeksi.
En itse ole huippu-urheilija. Olen harrastanut suunnistusta ihan pienestä asti, mutta siitä ei ikinä ole luotu mitään tuloskeskeistä. En kyllä ole rehellisyyden nimissä suunnistuksen piirissä suuria saavuttanutkaan, lukuun ottamatta niitä tärkeimpiä: hyvää oloa ja onnistumisen tunnetta. Aloitin varsinaisesti kuntoilun vasta vuosi sitten, sitä ennen olin melko lailla huonokuntoinen sohvaperuna. Vuosi sitten keväällä aloitin juoksemisen ja koko kesän ahkerasti kävinkin useampia kertoja viikossa lenkillä. Syksyllä ilmojen pimetessä teki mieli jättäytyä kotiin, ja pidin juoksemisesta kolmisen kuukautta taukoa. Tammikuussa aloin taas raahata itseäni takaisin lenkille ja pikku hiljaa alkaa kunto palautua.
Älkääkä käsittäkö väärin, aion toki itsekin joskus kertoa lenkkieni pituuksia. Aikaa en ikinä normaali-lenkilläni ota, joten sitä vähemmän. Ei tästä silti täysin tule fiilistely-blogi jossa kerrotaan ainoastaan mitä tapahtuu korvien välissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti