Sunnuntailenkki

Tänään oli sunnuntailenkin vuoro (yllätys, sunnuntaina). Ei nyt ihan vakuuta, väitän sunnuntaisin hölkkääväni pitkähkön (minulle melko pitkän) matkan, enkä muuten taaskaan tehnyt sitä. Tänään juoksin kovemmalla vauhdilla pari kilometriä ja tulin sitten kotiin treenaamaan lihaksia. Minulla on syttyi viime keskiviikkona joku ihme palo lihastreeniin. Olisi ihan jees saada kasvatettua lihaksia sen verran, että ne jopa näkyisivät hiukan. Käsissä minulla on kyllä aina ollut luonnostaan habaa jonkun verran ja jo pienelläkin sen saa sopivasti esille (en nyt mitään ylitreenattua kroppaa halua, sellaisen terveesti lihaksikkaan), mutta en oikeen tiedä miten treenata esimerkiksi reisiä. Lihaksien kokoa kasvattaessa kai pitäisi liikkeitten olla niin rankkoja, että jaksaa tehdä vain parikymmentä toistoa enintään? Toinen mihin haluaisin löytää jotakin, on keskivartalo. Minusta ois ihan unelma saada jopa vatsalihaksia näkyviin, mutta se vaatii niin pientä rasvaprosenttia, että ei mitään mahdollisuuksia, kun haluan kuitenkin elää rennosti stressaamatta ruokavaliosta. Oikeasti syvät vatsalihakset kaipaisivat jotakin, punnertaessa meinaa aina keskivartalo lysähtää ja tänään lenkin jälkeen koitin hoover-pitoa, niin puoli minuuttia teki jo oikeasti rankkaa.

Lenkin lyhensin tosiaan vain pariin kilometriin. Lenkille kävellessä tihkutti ja oli kova vastatuuli niin tuli sellainen olo, että haluan mahdollisimman nopeasti takaisin kotiin. Sitä paitsi tie oli ihan jäässä ja joutui koko ajan katselemaan mihin astuu ja varoa kaatumista, niin sekin kävi hiukan rasittavaksi. Ja tuli nyt testattua sekin, että meneekö nopeammalla tahdilla pari kilometriä. Paljon (teko)syitä löytyy.

About kuukauden päässä häämöttää koululiikunnan yksi virstainpylväistä, 1500m. Jos kerrankin ei jäisi peräjoukkoihin. Takaisin kotiinpäin kävellessä hiukan harmitti, että jätin matkan niin lyhyeen, silloin kun ei enää satanut, mutta kotiin tullessa otin sitten lihaksista irti sen verran, ettei nyt ihan laiska olo tullut.