5,856

Nyt se on ohi. 1500 metriä juostu liikunnan opettajan valvovan silmän alla. En päässyt ihan tavoitteisiini ja syitä siihen voisin listata useita: liian suuret tavoitteet, liian aikainen kellonaika, siitepölykausi…

Mä en ole aamuihminen. Herääminen aamulla on kyllä helppoa, mutta lenkille en pääse. Ne muutamat kerrat kun olen kokeillut, minulle tulee aina paha ole muutaman sadan metrin jälkeen, kestävyys on huono ja juoksu ei suju. Ja nyt piti jousta jo vähän aamukahdeksan jälkeen. Ja se siitepöly, sattuu kurkkuun ja vaikeuttaa hengittämistä. Tuossa tonnivitosessakin kun on tehokkaalla hapenotolla joku osuus.

Jos näitten selittelyjen jälkeen siihen aikaani: 8 minuuttia 47 sekuntia. Kilometriaikana siis joku 5:50, ei mikään hirveän loistava. Mutta mä sentään juoksin. Liikunnanopettajia tarjosi esimerkiksi kovasta rasitusastmasta kärsiville vaihtoehtona jotain kävelytestiä, missä kävellään 2km ja mittaillaan sykkeitä ja jotain. Ja sitten yllättäen meidän liikunnan ryhmästä joku kolmasosa kärsi juoksemista estävistä vammoista. Varmasti.

Juoksemisen jälkeen pelattiin pesistä. Itse heiluin kotipesässä lukkarina. EI se ihan täysin putkeen mennyt, mutta siihen verrattuna kuinka kauan viime pelistä oli, meni se ihan hyvin. Sain useimmiten kiinni kotipesän suuntaan tulevat heitot ja suurin osa syötöistä oli tarpeeksi korkeita ja suoria. Pesille heitot eivät olleet ihan täydellisiä, mutta ei se mitään. Kukaan muu ei suostunut lukkariksi, niin saivat tyytyä sitten tähän.

Ainiin, ainoastaan yksi niistä, jotka eivät voineet juosta tonnivitosessa, ei voinut juosta myöskään pesiksessä. Muilta sujui hyvin.

Voittajafiilis

Tänään on hyviä fiiliksiä jaettavana! Minusta on pitkään tuntunut, että kunto jumittaa paikallaan, eikä kestävyys ole parantunut melkein yhtään koko kevään aikana huolimatta harjoittelun määrästä.

Ei enää! Vihdoin mä pääsin yli siitä jumituksesta. Tänään menin koulun jälkeen lenkille ja hölkkäsin pidempään kun olen ikinä ennen hölkännyt. Siis ihan oikeasti ikinä ennen elämässäni. Mahtava tunne.

Ajattelin, että hölkkäilen sen saman 4,5km mitä aina ja yritän selviytyä siitä, vaikka reidet tuntuivat kipeältä jo lähtiessä. Kipu kuitenkin katosi parin sadan metrin jälkeen ja sen jälkeen kulki. Ensin tulin sen suunnittelemani matkan, mutta kun ei vielä tuntunut raskaalta jaloissa eikä keuhkoissa niin päätin jatkaa kotiin saakka. Ja kotikadun päässä ei tuntunut vieläkään kovin raskaalta niin päätin jatkaa talon ohi eteenpäin ja kääntää ympäri muutaman parin sadan metrin päässä, ottaen vaikkapa puoli kilometriä lisää. Juoksin sitten yhden metsätien päästä päähän ja takaisin ja loppujen lopuksi matkaa kertyi lähemmäs 6,5km. Siis 6500 metriä! Olisi sittenkin pitänyt ilmoittautua tämän kuun lopussa juostavalle Salon Seiskalle.

Ihan ohimennen tähän loppuun, mulla on kyllä tarkoitus säätää blogin ulkoasua vähän omaperäisemmäksi, ei vaan ikinä tunnu olevan aikaa tietokoneen edessä istumiselle. Ehkä se pääsee vielä seuraavaksi sadepäivän aktiviteetiksi?