Tänään on hyviä fiiliksiä jaettavana! Minusta on pitkään tuntunut, että kunto jumittaa paikallaan, eikä kestävyys ole parantunut melkein yhtään koko kevään aikana huolimatta harjoittelun määrästä.
Ei enää! Vihdoin mä pääsin yli siitä jumituksesta. Tänään menin koulun jälkeen lenkille ja hölkkäsin pidempään kun olen ikinä ennen hölkännyt. Siis ihan oikeasti ikinä ennen elämässäni. Mahtava tunne.
Ajattelin, että hölkkäilen sen saman 4,5km mitä aina ja yritän selviytyä siitä, vaikka reidet tuntuivat kipeältä jo lähtiessä. Kipu kuitenkin katosi parin sadan metrin jälkeen ja sen jälkeen kulki. Ensin tulin sen suunnittelemani matkan, mutta kun ei vielä tuntunut raskaalta jaloissa eikä keuhkoissa niin päätin jatkaa kotiin saakka. Ja kotikadun päässä ei tuntunut vieläkään kovin raskaalta niin päätin jatkaa talon ohi eteenpäin ja kääntää ympäri muutaman parin sadan metrin päässä, ottaen vaikkapa puoli kilometriä lisää. Juoksin sitten yhden metsätien päästä päähän ja takaisin ja loppujen lopuksi matkaa kertyi lähemmäs 6,5km. Siis 6500 metriä! Olisi sittenkin pitänyt ilmoittautua tämän kuun lopussa juostavalle Salon Seiskalle.
Ihan ohimennen tähän loppuun, mulla on kyllä tarkoitus säätää blogin ulkoasua vähän omaperäisemmäksi, ei vaan ikinä tunnu olevan aikaa tietokoneen edessä istumiselle. Ehkä se pääsee vielä seuraavaksi sadepäivän aktiviteetiksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti